Jumitusta ja hyvästit Prahallle

Sunnuntaina vietimme läheisessä nettikahvilassa pitkän tovin, ja tapamme mukaan viivyttelimme niin kauan, että Mikko tuli patistelemaan meitä ulos. Lähdimme käppäilemään kohti Prahan linnaa, ja matkalla kävimme syömässä ravintolassa, jonka tarjoilijan kanssa meillä ei ollut yhtään yhteistä kieltä. Umpimähkään valitsemamme ruoat eivät kuitenkaan tuottaneet pettymystä. Kävelimme myös kuninkaallisen puutarhan läpi ja ihailimme upeita vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Sitten otimme metron summassa valitulle asemalle, joka osoittautui monipuoliseksi kauppakeskukseksi. Loppuilta menikin alennusmyynneissä shoppaillessa, jonka jälkeen olikin aika lähteä hostellille pakkaamaan. Osa jaksoi lähteä vielä ulos rilluttelemaan, mutta itse olin väsynyt ja sammahdin oikopäätä.

Maanantaiaamuna kävimme ennen lähtöä vielä jättimäisellä torilla, jossa myytiin kaikkea hedelmistä kenkiin. Pistäydyimme myös soitinkaupoissa, mutta mitään mullistavia saksofonilöytöjä emme tehneet. Kun olimme taas jumittaneet ja jahkailleet vaadittavan ajan, pääsimme vihdoin nostamaan kytkintä ja huristelimme pois kaupungista. Jonkin aikaa ajeltuamme saavuimme Teplice-nimiseen pikkukaupunkiin, josta aloimme metsästää yösijaa. Majataloissa ei kuitenkaan ollut meille tilaa tässä kummallisessa kylässä, joka vaikutti vanhusten kuntoutuskeskukselta ja saksalaisten turistien lomaparatiisilta. Emme kuitenkaan lannistuneet, vaan jatkoimme matkaamme kohti Saksan rajaa, joka oli jo lähellä.

Tsekin syrjäseuduilla oli melkoisen erilainen meininki kuin Prahassa; Teplicestä pois ajaessamme näimme lukuisia huonokuntoisia köyhiä rakennuksia, joiden ikkunoissa oli näytillä ilotyttöjä. Näky oli niin surullinen, että hurautimme suoraa päätä rajan yli Saksaan. Aluksi tutkailimme rajan pinnassa olevia lukemattomia majapaikkoja, mutta emme kelpuuttaneet niistä yhtään. Joitakin tunteja pimeässä seikkailtuamme alkoi kuitenkin hermostuttaa, kun yhtäkkiä kaikki majatalot olivatkin jo kiinni. Lopulta meitä onneksi onnisti ja päädyimme todella viehättävään paikkaan, josta saimme itsellemme oman mökin kohtuuhintaan. Paikan omistaja oli herttainen ja ystävällinen perheenisä, joka oli kyhännyt ympäristöön mahtavan puutarhan. Aamiaisen jälkeen jäimme ihastelemaan mitä erilaisimpia kasveja ja lintuja, joita puutarhasta löytyi.

Viimeisenä päivänämme ennen kotimatkalle lähtöä tulimme Dresdeniin, joka on kohtalaisen suuri kaupunki lähellä Tsekin rajaa. Lähes koko kaupunki on sodan aikana pommitettu maan tasalle, ja sittemmin rakennetut talot ovat monet melko karun näköisiä. Epämääräisen sompailumme tuloksena löysimme mukavan näköiseltä alueelta nuorisohostellin, jossa nyt olemme. Hengailemme huoneessa ja ilmassa on jo lähdön tunnelmaa. Nanna päätti lähteä vielä Mikon kanssa jatkoseikkailulle Amsterdamiin ja Roskilden musiikkifestareille ja pakkailee juuri kamojaan. Joudumme siis palaamaan Suomeen kolmisin, mutta saammepahan autoon Nannan painon ja rinkan verran enemmän hyvää ja edullista olutta :P.