Kun umpimähkäinen harhailumme Baijerissa oli lähtenyt varsin lupaavasti liikkeelle, päätimme pistää rohkeasti vielä paremmaksi. Tutkimme kartasta Tsekin rajan lähellä olevia pikkukaupunkeja, jotka olisivat mahdollisimman kaukana suurista keskuksista. Kohteeksi valikoitui Cham-niminen paikka, joka oli karttaan merkityn luonnonpuistoalueen keskellä. Matkalla ei tietenkään sopinut ajaa moottoriteitä, vaan päätimme ajaa vanhoja maanteitä maalaismaiseman halki.
Ajettuamme jonkin matkaa löysimme itsemme vihdoin kartalta – tosin hieman väärästä suunnasta. Kun lopulta pääsimme suurin piirtein oikeaan suuntaan vievälle tielle, totesimme matkalle osuvan Ingolstadt-nimisen kaupungin, jossa päätimme pyörähtää. Kävi ilmi, että Ingolstadtissa onkin oikein soma vanhakaupunki Tonavan rannalla. Söimme jäätelöannokset erään kahvilan terassilla.
Matka Chamiin (lausutaan “kham”) veikin loppupäivän, vaikka löysimme perille ilman suurempia harhailuja kysyttyämme kerran paikallisilta neuvoja. Chamista löytyi taas mitä idyllisin pieni vanhakaupunki, jossa oli kolme hotellia. Niistä mihinkään emme päässeet soittamaan saati yöpymään, eikä kaupungissa ollut kuulemma lainkaan hostelleja. Kello oli jo yhdeksän illalla, ja itse kukin alkoi pohtia, kuinkahan hyvin autossa saisi nukuttua... Suunnistimme kuitenkin takaisin päin toivoen löytävämme saksofonimusiikkia arvostavan majoitusliikkeen.
Hetken ajettuamme äkkäsimme tienviitassa pedin ja ruokailuvälineiden kuvan. Seurasimme viittaa pieneen kylään, mutta pian viitan mainostaman vierastuvan löytäminen alkoi tuntua toiveajattelulta. Toiveajattelu kuitenkin palkittiin, sillä lopulta vastaan tuli viitta, joka vei meidät perille kukkulan rinteellä, vanhan kivitornin juurella sijaitsevaan hotelliin. Paikkaa pitävä perhe osoittautui oikein sydämelliseksi ja antoi meille mielellään yösijan, jos soitamme terassilla. Saimme jopa oman mökin, jossa oli kaksi huonetta ja jääkaappi! Tuli niin hyvä mieli, että soitimme selvästi paremmin kuin yleensä. Palkkioksi saimme olutta ja vatsamme täyteen makoisaa parsaleipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti