Seuraavana päivä nukuimme pitkään. Päivä oli helteinen, eikä Bb:llä (minä+Tuukka) ollut edes yhtään heikko olo. Es:sät sen sijaan menivät vielä aamupalan (klo12) jälkeen nukkumaan. Kolmeksi menimme konservatoriolle Jörg-Marie Ortweinin (rehtori/saksofoniopettaja) tunnille. Soitimme hänelle Piazzollan Night Clubia, koska tiesimme, että hän itse on soittanut ja sovittanut paljon Piazzollan teoksia saksofonille.
Konservatorion kirjastossa käydessämme saimme kuulla kirjastonhoitajalta, että koko Feldkirch puhuu “niistä suomalaisista”. Olemme siis selkeästi herättäneet huomiota ja valloittaneet koko kaupungin sydämet. J Samalla kirjastonhoitaja kysyi josko saisi Tuukan sävellyksen “Ulappa” kirjastonsa kokoelmiin. Se oli hänen mielestään erityisen mielenkiintoinen ja parasta koko edellisen illan konsertissa. HYVÄ TUUKKA! Vastineeksi saimme kopioida kirjaston koko saksofonirepertuaarin konservatorion laskuun. Tällaisesta yhteistyöstä me pidämme. Ja täten usutimmekin Tuukkaa seuraaviin sävellysprojekteihin. Meidän Tuukkaa. <3
Kävimme jo vanhan ystäväni Janan (tutustuimme maaliskuussa kun olin täällä vauhdossa) luona kylässä, hän kertoi meille vinkkejä Münchenin katusoittokäytännöstä. Se on meidän seuraava kohdekaupunkimme. Illalla menimme ajelulle lähikyliin katselemaan upeita maisemia ja rikasta lande-elämää.
Ortwein tarjosi meille keikkaa seuraavaksi päiväksi. Ja tottakai me suostuimme. Rahakeikka, jes! Mutta siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti