Aamulla menimme taas konservatoriolle treenaamaan klo 9.30. Kaisla oli luvannut Anitalle, että tänään emme myöhästyisi, mutta sen sijaan olimmekin vain puolituntia myöhässä. Minä sain aamulla Helsingin konservatoriolta ikävän puhelun: koska valmistuin pari viikkoa sitten, minun täytyy ehdottomasti palauttaa konsalta lainaamani tenorisaksofoni ennen juhannusta. Tuli vähän avuton olo, koska en ollut osannut odottaa mitään tällaista ja palaamme Suomeen huomattavasti juhannuksen jälkeen. Onneksi ihana upouusi Rehtori Juha Keikkonen lupasi auttaa nuorta naista hädässä. Kiitos Juhku!!!
Harjoitusten jälkeen palasimme takaisin hostellille päikkäreille ja valmistautumaan illan konserttiin. Konserttiyleisöä oli huimat yhdeksän (9) ihmistä. Menestys. Laatu korvasi kuitenkin määrän ja saimme huikeat aplodit ja pääsimme jopa soittamaan encoren. Suomalaiset bileet konsertin jälkeen konservatorion aulassa olivat sen sijaan oikeasti menestys. Olimme tuoneet mukanamme Rostockista ostamaamme karhu-olutta, lakkalikööriä, marianneja, salmiakkia, turkinpippureita sekä jo aikaisemmin mainittua salmaria. Kaikki nestemäinen hupeni vieraiden suihin hetkessä. Salmiakkia jäi. Bileitä oli selkeästi mainostettu paremmin kuin itse konserttia koska yleisön määrä tuplaantui. Ilta jatkui paikallisessa “Merkkarissa” (helsingin konsan kantakapakka). Tutustuimme uusiin ihmisiin sekä söimme ja joimme paikallisia herkkuja. Saimme jopa houkuteltua Anitan mukaan jatkoille hostellille kanssamme. Jussi joi teetä, koska oli sairaana, ja täten toimi kuskina. Auringon noustessa pääsimme vihdoin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti