Berliini jäi taakse, Feldkirch kutsuu. Perjantain konsertti meni nappiin, itse asiassa jopa yllättävän hyvin. Harjoittelussa on nimittäin ollut hieman taukoa viime aikoina. Soitto oli paikoittain jopa parempaa kuin Helsingin konsertissa, esimerkiksi Piazzollassa oli ihan mukavasti eloa. Yleisöä oli tosi paljon, ainakin viisikymmentä. Instituutin konserteissa käy ilmeisesti vakituisesti kuulijoita, ja eksoottinen kokoonpano sai ihmiset liikkeelle lämpimästä viikonlopusta huolimatta.
Instituutin väki vei meidät konsertin päätteeksi syömään tyylikkääseen italialaiseen, jossa tilattiin koko porukalle kaksi pizzaa, jotka olivat niin isoja, ettemme kahdeksan hengen voimin edes saaneet syötyä kaikkea. Pizzat olivat ehkä parasta, mitä olimme koskaan saaneet. Täytteet olivat varsin värikkäät: Parman kinkkua, kesäkurpitsaa, katkarapua ja tuoretta rucolaa vain joitakin mainitakseni. Kuumana päivänä juomaksi sopi raikas Pils tai tuhti Hefeweizen. Jussi söi ylen niin pahasti, että oli aivan hiljaa monta tuntia (eikä siis voinut lainkaan höröttää omille jutuilleen J). Instituutin ihmiset olivat todella mukavia, eikä yhtään haitannut vaikka jouduimme olemaan siivosti monta tuntia yhteen menoon.
Syömisen jälkeen instituutin johtajan poika Ville lähti meille oppaaksi Berliinin yöelämään. Hän on kyllä pesunkestävä suomalainen, mutta oli käynyt Berliinissä seikkailemassa bilekaupungin yössä monet kerrat. Ensin kävimme Orenienburger Strassella terassilla juomassa Pina Coladat, ja sen jälkeen suuntasimme klubille Zoologische Gartenin lähelle. Kyseinen paikka oli taas jotain mitä Suomesta saa etsiä – kolme tanssihuonetta, joissa on erilaista musiikkia, karaoke, grilli... Yhdessä huoneessa oli koroke, jossa oli esitanssijoita ja suihku. Esitanssijat ottivat yleisöstä ihmisiä lavalle, ja tytöt menivät melkein, mutteivät aivan. Siihen olisi kuulunut huomattava vaatteiden vähentäminen J. Oli aika siisti paikka. Kiitokset Villelle, meillä oli ensiluokkainen opas!
Lauantaina oltiin tietysti väsyneitä, mutta saimme kuitenkin raahauduttua Spree-joen rannalla olevalle hiekkarantaterassille, joka on maalatun muurinpätkän vieressä. Siellä sai mielenkiintoisia terassijuomia, joissa olueen on sekoitettu esim. jotain sitruunan maikuista. Illalla pääsimme viimein soittamaan hostellin sisäpihalla ravintolan asiakkaille. Esitys oli hieman väsähtänyt, mutta Pink Panther ja Con te Partiro saivat silti suursuosion. Koteloon kertyi jopa jonkin verran rahaa. Keikkapalkkana saimme todella erinomaista possufileetä. Jätimme yhteystietomme hostellin johtajalle, joten voi olla että jossain vaihessa tulee taas lähtö Berliiniin ;-).
Berliinistä lähtö ei sujunut ehkä aivan sulavimmalla mahdollisella tavalla – käännyimme heti ensimmäisessä risteyksessä väärään suuntaan... kehnoista kartoista huolimatta pääsimme ulos kaupungista suurin piirtein oikeaa reittiä. Autobahnilla odottivat sitten sellaiset ruuhkat, ettei olisi uskonut. Ensin ajetaan kymmenen kilometria sataaneljääkymppiä, ja sen jälkeen istutaan kymmenen kilometria ruuhkassa :/. Meitä jo hieman huolestuttaa, ehdimmekö ennen yötä Feldkirchiin. Majoitus on hieman epävarma, sillä Sybille ei voikaan ottaa meitä luokseen. Kaupungin hostellissa pitäisi olla tilaa, mutta varmuutta ei vielä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti