Seikkailun huumaa

Juuri nyt tunnen itseni hyvin tyytyväiseksi. Istun ulkona aamuauringossa terassilla, josta eteeni aukeava maisema on idyllinen. Olemme nukkuneet ja syöneet hyvin, ja nauttineet paikallisten ihmisten uskomattomasta vieraanvaraisuudesta. En oikeastaan edes tiedä missä me olemme. Se, miten tähän paikkaan päädyimme, on pitkä tarina täynnä hyviä sattumia ja tuuria.

Münchenista lähtiessämme olimme pettyneitä, mutta pakomatkan jännitys toi meille uutta tarmoa taistella hyvinvointimme puolesta. Karautimme autolla hyvän matkaa moottoritietä pois kaupungista, ja lopulta käännyimme pienemmille syrjäteille, joiden varressa sijaitsi useita pikkukyliä. Aina hotellin nähdessämme pysähdyimme kysymään, josko voisimme soittaa hotellin vieraille, ja vastineeksi saisimme yöpyä ilmaiseksi. Muutaman yrityksen jälkeen meidät ohjattiin viehättävään Freising- nimiseen pikkukaupunkiin, jossa oli jopa yliopisto. Vieläpä siellä sattui olemaan meneillään opiskelijoiden festivaali. Tovin keskusteltuamme paikallisen hotellin omistajan kanssa, rouva heltyi antamaan meille huoneen pientä korvausta vastaan, jos soittaisimme aamupalalla. Olimme tyytyväisiä diiliin ja lähdimme ulos katsomaan opiskelijoiden juhlaa. Nuoret olivat kerääntyneet istumaan suurelle nurmikentälle, jossa oli myyntikojuja ja kaikenlaista ohjelmaa. Saapuessamme aurinko oli jo laskemassa, mutta meininki sen kun jatkui. Suurelta valkokankaalta alettiin näyttää saksalaista elokuvaa, josta en valitettavasti ymmärtänyt paljoakaan, vaikka muutaman sanan saksaa olenkin jo matkan aikana oppinut.

Aamulla saimme hotellilla hyvän aamupalan, jonka jälkeen siirryimme pihalle soittamaan. Paikka oli pieni ja hiljainen, eikä yleisöä järin ollut. Muutamat aamukaljojaan nauttivat herrat kuitenkin jammailivat soittomme tahdissa, ja hotellin rouva oli esityksestämme niin otettu, ettei viitsinyt laskuttaa meiltä yhtään mitään. Hilpein mielin lähdimme ajamaan kohti uutta tuntematonta.