Laivalla vielä

Aamupuuroa ei saatukaan enää, joten piti soveltaa. Pian onneksi pääsimme nauttimaan keikkapalkastamme eli buffetista. Paljastui tosin, että juomat eivät kuulu hintaan – no, pitäähän illalla kuitenkin ajaa. Hyvitimme silti menetyksen siekailemattomalla ylensyönnillä. Kun olo vähän helpotti, yritimme hakea fonit autosta, että voimme valmistautua illan keikkaan. Valitettavasti paljastui, ettei autokannelle pääse, vaikka varta vasten varmistimme, että sinne voi mennä. Ilmeisesti virolaisen työntekijän kielitaito ei venynyt kertomaan, että kannelle pääsee vain kaksi kertaa päivässä ilmoittautumalla listaan... No, keikka sitten venyy vähän myöhemmäs, koska pääsemme autokannelle vasta seitsemältä.