Viimeinkin Prahaan

Ekskursiomme Saksan maaseudulle toi kaiken muun hyvän mukana meidät hyvin lähelle Tsekin rajaa. Emme halunneet kiirehtiä pois meidät niin aurinkoisesti vastaanottaneesta Baierista, ja niinpä päätimme vielä mennä käyskentelemään isäntiemme suosittelemaan kansallispuistoon. Kansallispuistossa oli myös alueella luonnollisesti eläviä eläimiä aitauksissa. Tällä hurjalla safarireissulla tapasimme mm. suden, ilveksen ja pöllön. Nannan mielestä eläinten pitäminen aidattuna oli epäeettistä ja surullista suhteellisen väljistä elinoloista huolimatta. Toisaalta Kaislan mielestä monet aitaukset olivat aivan liian isoja, sillä esimerkiksi biisonit ja “jotkut muut elukat” jäivät kokonaan näkemättä. Tuukka marisi kun ei löytänyt karhua.

Lopulta päätimme jättää Saksan taaksemme, ja lähdimme ajamaan kohti Prahaa. Ajoimme Tsekin ja Saksan rajavuoriston yli, ja tiet olivat vieläkin hurjempia kuin Itävallassa. Aika autossa kului Tsekin puolella kuin siivillä kauniita maisemia ihmetellessä. Lopulta saavuimme Prahaan, ja yksisuuntaisten katujen huomattavasta paljoudesta huolimatta onnistuimme löytämään hostellimme. Ensivaikutelmamme hostellistamme oli sangen synkkä, verkossa ilmoitettuun hintaan ei sisältynyt veroja ja paikka vaikutti muutenkin kauhealta läävältä. Kaiken kukkuraksi verot piti maksaa koko varauksen ajalta riippumatta siitä, kuinka pitkäksi aikaa haluaisi lopulta jäädä. Illan sydäntäsärkevin järkytys oli kuitenkin vasta tuloillaan, nimittäin nukkumaanmenon hetkellä Kaisla löysi hiuksistaan verenhimoisen koppakuoriaisen, josta tosin käytettiin nimitystä torakka. Itku ei ollut kaukana. Alkoi vertahyytävä hyöteisten joukkoteloitus, sillä kyseinen eläin ei suinkaan ollut ainoa huoneessamme. Noin puolen tunnin metsästyksen jälkeen olimme saaneet huoneen puhdistettua “vaarallisimmista” hirviöistä, ja Kaisla pystyi taas hengittämään normaalisti. Nukkuminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen, ja aamulla lähdimme selvittämään vaihtoehtoisia majoitusratkaisuja.